Runouden sykkivään raukeuteen
Tähtitaivaan auringon laskussa
katson viimeiseen korttiin.
Sydämestäni revitty palanen
kaipaa ikuisuuteen.
Syksyn ruskassa
käpertyy lehti
pudotakseen virran
pohjattomaan uomaan.
Haaksirikkoutuneena metsä
vastaa kuin sille huudetaan.
Ja markkinavoimat jylläävät
ilmaston huutaessa hoosiannaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti