Toisinajattelija

Olipa kerran toisinajattelija. Hän pyrki haastamaan vallitsevia ajatuksia ja kantoja. Hän pyrki muuttamaan maailmaa. Se osoittautui kuitenkin vaikeaksi, sillä ajattelija oli jyrkkä näkemyksissään. Hänellä oli paha tapa riitautua valtaapitävien ihmisten kanssa. Vuosikausia toisinajattelija pyrki saamaan oman kädenjälkensä maailmaan ja lähialueeseensa, mutta hänen näkemyksensä olivat liian kärkkäitä ja hän esitti ne liian kärkkäästi. Eräänä päivänä vallanpitäjä otti häneen yhteyttä ja esitti, että toisinajattelija lopettaisi vallanpitäjien kiusaamisen ja alkaisi sen sijaan esittämään rakentavia näkemyksiä. Tästäpäs toisinajattelija raivostui. Hänkö muka ei ollut esittänyt rakentavia näkemyksiä! Mutta kaikkien yllätykseksi toisinajattelija suostui tarjoukseen. Hän halusi nähdä, että vuorostaan toiset kärsisivät siitä, etteivät saa ääntään kuuluviin. Toisinajattelija alkoi valvoa mielipiteitä. Hän vaati, että pitää esittää parempia mielipiteitä eikä vain jotenkin muka ajatella toisin. Ei toisin ajatteleminen ole mitään toisinajattelua. Niin mies puhui. Ja miehen maine maailmalla kasvoi. Ihmiset puhuivat, että kerran hänestä tulisi heidän johtajansa.